torstai 12. marraskuuta 2015

Kuuden euron remontti

 





Remonttikaaoksen jälkimainingeista hei! Viimeksi kerroin miten portaikon listoitus riistäytyi käsistä ylätasanteen täydelliseen uusimiseen. Oops I did it again. Liki koskemattomien lastenhuoneiden kutsu oli vastustamaton...

Tasanteen uudesta ilmeestä innostuneena päätin poistaa myös lastenhuoneiden lattiasta laminaatit. Sinänsä laminaatti oli ihan siisti ja lastenhuoneen lattiamateriaaliksi helppohoitoisuutensa vuoksi varsin oiva, mutta liki kuusi vuosikymmentä vanhan talomme yläkerran lattiat eivät valitettavasti ole oikein suorat. Raakalaudan päälle on laitettu tasoitteeksi vain ohuenohut kovalevy, joka ei lattiaa mainittavasti tasoita. Epätasaisen alustan päälle asennettu laminaatti ei arvatenkaan pysy paikallaan vaan laminaatit napsahtelevat irti liitoskohdistaan askeleiden painosta. Erittäin epämiellyttävää! Laminaatti ei kyllä muutenkaan materiaalina mielestäni ole taloomme ihanteellinen. Lankkua tai linoleumia saisivat kaikki lattiat olla.

Raakalaudalle asti en kuitenkaan tohtinut lastenhuoneiden lattiaa vielä purkaa. Legoleikit ja hamahelmet ovat meillä toistaiseksi sen verran suuressa suosiossa, että lautojen raosta saisi olla jatkuvasti kaivamassa jos jonkinmoista esineistöä. Saumatonta pintaa sen olla pitää - toistaiseksi. Kävikin tuuri kun esikoisen huoneesta paljastui laminaatin alta suhteellisen siisti, vaalea puukuvioitu muovimatto. Ilmainen lattiaremontti - ei hassumpaa! Huolellisen pesun jälkeen muovimatosta tuli oikein kelvollinen. Plussana mainittakoon vielä se, että muovimatto on ihanan lämpimän ja pehmeän tuntuinen jalan alla verrattuna kylmään laminaattiin.

Lattiamateriaalia vaihtaessani tempaisin samalla vaivalla kattoon uuden, raikkaan maalikerroksen. Pari kerrosta muista remonteista yli jäänyttä pohjamaalia teki vanhalle pinkopahvikatolle ihmeitä. Suurimmalle seinälle laitoin reilu vuosi sitten ikeasta ostamani tapetin. Ostohetkellä en todellakaan tiennyt tulisinko tapettia milloinkaan mihinkään laittamaan, mutta kolmen euron rullahintaan en vaan voinut jättää reipasta ja rytmikästä tapettia ostamatta. Esikoisen huoneeseen se sopii kuin nappi silmään. Kaikki muu remontissa tarvittu olikin edellisten remonttien ylijäämää, joten kustannukseksi koko uudistukselle tuli tapettien hinnan verran. 6 euroa. Saita sieluni kiittää.

Rahtusen enemmän rahaa kului sisustusesineistöön, mutta suht edullisesti päästiin senkin suhteen. Verhon ja tyynynpäälliset ompelin jämäkankaista, seinähyllyn bongasin aikaisemmin syksyllä kirppikseltä viidellätoista eurolla ja ihanan ruman jalkalampun kotiutin niinikään kirpparilta viidellätoista eurolla. Hauska lehtiteline kotiutui meille ruokaostosten kylkiäisenä Prisman alelaarista viidellä eurolla. Taulun tein lapsen netistä bongaamaa kuvaa mukaillen itse kankaalle applikoiden.

Myös kuopuksen huone koki melkoisen muutoksen, mutta se projekti on vielä rahtusen vaiheessa. Siitä siis kuvia myöhemmin. 

torstai 29. lokakuuta 2015

Raakaa pintaa

Joskus käy niin että projektit vähän lähtevät lapasesta. Oikeastaan aika usein. Listoitimme armaan puolisoni kanssa portaikkoa, joka on vajaa vuosi sitten saanut ylleen uuden tapetin ja odottanut viimeistelyä siitä saakka. Emme saaneet listoitusta valmiiksi , koska lista loppui kesken ja puolisokin lähti muutamaksi päiväksi työreissulle. Päätin kuitenkin laitella portaikon yläpään kuntoon miehen reissun aikana niin että kun hän kotiutuu, saadaan laittaa loputkin listat paikalleen. Yksinkertaisimmillaan tämä olisi tarkoittanut ylimmän porrasaskelman risan messinkilistan korvaamista uudella, mutta koska minä olen minä, en tietenkään kyennyt siihen tyytymään. 

Poistettuani messinkilistan havaitsin nimittäin, että nyt on oiva tilaisuus kurkistaa mitä yläkerran laminaatin alta löytyy ilman että pitää purkaa koko lattia. Olen elätellyt toiveita kauniista lankkulattiasta ja toivoin tietysti, että pintakerrosten alta moinen paljastuisi. Ei ihan mutta melkein! Laminaatin ja solumuovin alla oli ruma muovimatto, muovimaton alla huikean limenvihreä, kovalevyyn liimattu linoleum ja alimmaisena leveää lautaa. Laudan bongattuani revin siltä seisomalta laminaatit, muovimaton ja linoleumin hiiteen. Raakalautaa oli alimmaisena ja vieläpä melko tikkuista sellaista. Lautojen väleissä oli melko isoja rakoja, ja pohdin jo että päätynen vain latomaan laminaatit takaisin paikalleen. Lähempi tarkastelu osoitti kuitenkin, että lautojen alla on huokolevy, eli ei olisi pelkoa siitä että eristepurut ropisevat rakosista imuriin tai että raoista tippuu pikkuruista tavaraa, legoja ynnä muuta, tavoittamattomiin. Ehkä tästä sittenkin saadaan meille lattia, tuumin.


Tasohiomakone aseenani kävin työhön ja parin tunnin aherruksen jälkeen suurimmat tikut olivat historiaa ja laudat valmiina maalausta varten. Sudin lattian kolmeen kertaan helmenharmaalla Teknofloor aqualla - samalla sävyllä jolla portaatkin on maalattu. 


Sitten kohtasin uuden dilemman. Valkoiseksi maalatut seinät nimittäin näyttivät varsin nuhruisilta uuden hienon lattian rinnalla. Siispä tapettikaupoille. K-raudan alelaarista löytyi aivan ihanaa vihreää pikkukukallista tapettia ja Värisilmästä valkoista yksiväristä tapettia rauhoittamaan rempseää kuviota. Kattoonkin tempaisin samassa rytäkässä raikkaan valkoisen maalikerroksen. 

 Kaikki kävi kovin nopeasti ja aikalailla suunnittelematta. Vaan ei kyllä yhtään haittaa! Ex tempore-projektin lopputulemana yläkerran pikku tasanne on nyt ihastuttava ja sain siitä rohkeutta lähteä tutkimaan mitä muu yläkerran lattia mahtaa kätkeä sisäänsä. Luvassa on yläkerran osalta jäähyväiset rumalle laminaatille :)


lauantai 17. lokakuuta 2015

Raikasta ja rauhallista




Makuuhuoneen uusi, raikas ilme on valmis. Pari päivää seurustelua maalitelojen ja pensseleiden, tapetin ja liisterin ja erinäisten työkalujen kanssa sai aikaan mukavan ja erittäin tarpeellisen muutoksen. Nimittäin. Kun tyhjensin makuuhuoneen remonttia valmistellessani kaikesta muusta paitsi sängystä, seinien todellinen kunto paljastui minulle koko kauheudessaan. Sitä lian, reikien ja klommojen määrää kutsutaan ilmeisesti elämisen jäljiksi. Piiloon moiset ja äkkiä! 


Pakkeloin klommot ja reiät piiloon ja hioin paikatutu kohdat huolellisesti. Sitten maalasin seinät vaaleanharmaalla, himmeällä Teknoksen Trend 7-maalilla kahteen otteeseen. Päätyseinän tapetoin Sanduddin kukkatapetilla. Melko haastavaa puuhaa, koska pistokkeet ja patteri ovat sellaista mallia ettei niitä parane itsenäisesti irrotella. Moisen takia en  tahtonut hälyttää paikalle putkimiestä saatikka sähkömiestä, joten tapetoin mattopuukko ja sakset kaverina pistokkeiden ympäri ja patterin takaa. Melko aikaavievää! Kolhuiset, kuluneet jalkalistat ja kermanväriset kattolistat kaipasivat myös kohennusta, joten valkoinen Futura Aqua pääsi taas näyttämään valkaisutehonsa. Sipaisin puhtaan maalikerroksen myös patteriputkiin. Yllättävää miten niinkin pienellä asialla saa kohennettua ja raikastettua koko huoneen yleisilmettä nukkavieruhkosta raikkaan rapsakaksi.

Tekstiilien suhteen uudistusta tapahtui vain verhojen tuunauksen muodossa sekä pari uuden tyynynpäällisen verran. Pätkäisin olemassaolevat valkoiset verhot alareunastaan poikki ja vaihdoin alaosaan lohenpunaisesta ja harmaasta pellavasta ommellun leveän kaitaleen tuomaan huoneeseen hiukan särmää ja ilmettä. Sängyn päälle tein jämäkankaista pari uutta tyynynpäällistä. Yövalaisimet uudistin myös DIY-tyyliin kurkkupurkkia, maalia ja vanhasta valaisimesta purettua lampunjohtoa hyväksi käyttäen, mutta siitä projektista ajattelin kertoa lisää myöhemmin. 



Verhoihin liittyy muuten yksi hauska kikka. Makuuhuoneemme päätyikkuna, jonka alla sänkymme sijaitsee, on keskellä huonetta. Toiselle seinustalle sijoitetut liukuovikaapistot kuitenkin kaventavat ikkunan toiselle puolelle jäävää tilaa rutkasti, ja sänkyn sijoittaminen keskelle ikkunaa ei onnistu. Ei jäisi lainkaan käyntitilaa. Verhojen sijoituksella saa kuitenkin huijattua näyttämään siltä, että sänky on keskellä ikkunaa. Lattiaan asti ylettyvät verhot tulevat toiselta puolelta tuuletusikkunan eteen, toiselta puolelta seinän eteen. Lopputulemana syntyy vaikutelma symmetriasta.

Uni on maistunut pari viime yötä oikein makeasti. Olen vakuuttunut siitä, että se johtuu makuuhuoneemme raikkaasta uudesta ulkomuodosta.

torstai 15. lokakuuta 2015

Väritön, mauton ja hajuton





Meillä on oikein mukavan kokoinen ja tunnelmaltaan rauhallinen makuuhuone. Sinne mahtuu oivasti parisänky, yöpöydät, vanha liinavaatekaappi, nojatuoli ja pukeutumispeili. Yhden seinän mitalta on liukuovikaappeja, jotka kätkevät sisäänsä omat ja puolisoni vaatteet, sekä off-season kengät, takit ja muut tykötarpeet jotka ovat säilössä omaa käyttökauttaan odottamassa. Lattia on  i h a n a a  ruskeaksi maalattua lankkua, katto on valkoiseksi maalattu panelikatto ja seinät harmaat.

Huonekalut ovat keräilyerää sieltä täältä. Liukuovikaapisto on edellisten asukkaiden hankkima ikealainen, ja olen siihen hurjan tyytyväinen! Se on paitsi erinomaisen käytännöllinen ja tilava, myös tyyliltään erittäin mieluisa. Parisänkymme on niinikään Ikeasta. Ostimme sen muuton jälkeen, koska tahdoin saada kunnollisen sängynrungon jenkkipatjarunkosängyn tilalle. Tykkään sängyn simppelistä tyylistä ja erityisesti siitä ettei jalkopäädyssä ole päätyä laisinkaan. Päiväpeittö ja koristetyynyt on helppo vetäistä lattialle nukkumaan mennessä ja vastaavasti aamulla petaaminen on helpompaa. Yöpöydät bongasin tori.fi:stä. Hintaa niille tuli kahvipaketin verran. Ihastuttava liinavaatekaappi on paikalliselta facebook-kirppikseltä parilla kympillä ostettu. Peili on kirpparilta ja uudelleen verhoilemani nojatuoli tori.fi:stä.

Huonekalut ovat erittäin mieluisia ja huoneen sävyssäkään ei ole moitteen sijaa. Mutta onhan tuo huoneparka aika väritön, mauton ja hajuton. Ei mitään särmää. Ainut väripilkku on mummuni kutoma ihastuttava ryijy, joka sekin odottaa siirtoa pois kaapin takaa piilosta sopivammalle paikalle eteiseen. Makuuhuone on yhä siinä kuosissa kuin missä se oli muuttaessamme tähän vajaat kaksi vuotta sitten. Seinät ovat reikäiset ja likaiset ja tunnelma on aika väsähtänyt. Kuulostaa pintaremontilta, eikö vaan?

Piipahdin luentojen välillä Matto-Raumaan katsastamaan tapettitarjontaa. En ole tajunnutkaan miten huikea valikoima siellä on kaikkea! Palvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa. En edes tarkkaan tiennyt mitä olin etsimässä ja antamani kriteerit olivat vähintäänkin ylimalkaiset, mutta myyjän avulla varastosta löytyi juuri oikeanlainen tapetti. Eikös olekin ihan itsestäänselvää, että kun kaipaa särmää ja väriä harmaaseen huoneeseen, hankkii remonttitarpeiksi harmaata tapettia ja harmaata maalia? En vaan voi sille mitään että neutraalit seinäpinnat ovat sydäntä lähellä enkä osaa kuvitella meille mitään kovin räikeää ja dominoivaa isoille pinnoille. Vaikka ihailen voimakkaan värisiä tapetteja ja olen aina haltioissani nähdessäni niitä muiden kodeissa. omaan tupaani en osaa tai uskalla sellaisia tuoda. Sanduddin kukikas harmaan ja valkoisen sävyinen easyup-tapetti oli räikein mahdollinen jonka saatoin seinillemme visioida. Kaveriksi tapetille valkkasin vaaleanharmaata maalia joka toivottavasti raikastaa huonetta mukavasti. 


Väriä on tarkoitus tuoda verhoja tuunaamalla ja uusilla tyynynpäällisillä. Ikealaiset pöytävalaisimetkin, joita olen tuunannut taittelemalla paperista uudet varjostimet, voisi vaihtaa johonkin hieman näyttävämpään. Yöpöydät on aikomus jossain vaiheessa maalata, sillä nykyinen maalipinta on lohkeillut ja naarmuttunut. Niihinkin voisi ajatella jotain oikeaa väriä. Onneksi edessä on reilun viikon mittainen loma, jolloin ehtii edes osan näistä suunnitelmista toteuttaa. Ei muuta kun tuumasta toimeen ja makuuhuoneelle uutta ilmettä! 

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Oi opiskelun onnea!




Nyt on kuulkaas toteutettu niin maan perusteellisesti ensimmäisellä, vielä meneillään olevalla kurssilla opittuja tiimityöskentelytaitoja käytännössä. Ensimmäiset esseet on palautettu, luennoilla istuttu ja kuuntelutaitoja harjoitettu. Kynä ja aivot sauhuten on kahlattu tenttikirjallisuutta, muisteltu käsitteiden ja kokonaisuuksien hahmottamista ja asioiden yhdistelemistä irtonaisista osasista suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Opiskelu on toisin sanoen lähtenyt kunnolla käyntiin ja sanon tämän nyt täysin ilman sarkasmia: Mä sitten tykkään opiskelusta!

Vaikka voisin avata sanaisen arkkuni kritisoidakseni ammattikorkeakoulun jäykkää hallinnollista puolta ja opiskelijoita kohtaan aika tavallakin holhoavampaa asennetta kuin mihin olen yliopisto-opintojeni aikana tottunut, täytyy todeta että sitä tärkeintä - opetuksen laatua kohtaan ei ole sanottavana moitteen sanaa. Kurssit ovat olleet antoisia ja opettajat erittäin päteviä. Opiskelu tuntuu mielekkäältä ja opetettavat asiat ja aihepiirit relevanteilta ja hyödyllisiltä. Plusmerkkiseen sarakkeeseen listaisin ehdottomasti myös sen, että päivät ovat varsin kohtuullisen mittaisia, jolloin lasten hoitopäivät ovat myöskin lyhyitä ja saan edelleen viettää suurimman osan päivästä lasten kanssa.

Ensimmäiset tentit odottavat ihan nurkan takana ja suureksi kauhistuksekseni kaikki tenttimateriaali on ajan henkeen sopivasti sähköisessä muodossa. Inhoan lukea näytöltä pidempiä tekstejä. Alleviivaaminen ei onnistu ja muistiinpanojen tekeminen on vaikeaa kun katseen pitäisi hyppiä näytön ja luentolehtiön välillä. Vaivalloista! Harkitsin tosissani tulostavani koko nivaskan paperille. Ei kuitenkaan ole kovin ympäristöystävällistä taikka taloudellista printata satoja sivuja vain siksi ettei näytöltä lukeminen napostele. Mikä dilemma! Märinääni kuunneltuaan mies vei minut puoliväkisin Elisakauppaan ja poistuimme sieltä tabletti kainalossa. 
 
Meilläkin on siis viimein siirrytty nykyaikaan ja tietokoneen ja älypuhelinten lisäksi kodin varustukseen kuuluu nyt tabletti. Ja on se vaan kätevä! Ihan huisin helppoa ja miellyttävää lukea ja tehdä samalla muistiinpanoja luetusta. Oppimiseni perustuu täysin asioiden ylös kirjaamiseen ja ajatusten muokkaamiseen itselleni helpommin ymmärrettävään muotoon. Muistiinpanot pitää tehdä nimenomaan käsin kirjoittamalla. Koneella näpyttely ei saa aikaan samanlaista muistijälkeä kuin käsin tuhertaminen. Olisin aivan hukassa ilman muistiinpanojani. Nyt on ergonomista, helppoa ja mukavaa selata kirjaa tabletilta ja kirjoitella samalla asioita ylös. Plus että tabletilta saa näppärästi tavattua esimerkiksi neuleohjeita ja selattua pinterestiä.

Jotta uusi, kallisarvoinen apurini pysyisi hyvässä kuosissa ja sitä voisi kuljettaa mukana ja hyödyntää myös luennoilla, piti sille saada suojapussukka - itse tehty tietysti. Virallinen iskuilta suojaava kuori masiinalle toki hankittiin, mutta kyllä silti suojapussukka pitää olla! Ostin jo hyvän aikaa sitten ison palan tikattua keinonahkaa, vaikken oikein tiennyt ostohetkellä mihin sitä tulisin käyttämään, mutta se vaan oli niin hienoa että pakko sitä oli palanen kotiuttaa. Siitä uhrasin nyt palasen tablettia suojaamaan. Vuoriksi laitoin puuvillakangasta. Sopivaa vetskaria ei varastoistani löytynyt, mutta uusiokäyttöpinoon tuomitusta takista sain moisen ratkottua irti. Suojasta tuli aika rok!

torstai 8. lokakuuta 2015

Voi parkaa... taas!






Talvi yllätti jälleen kerran ompelijan. Tai no eihän vielä ihan oikea talvi ole, mutta aamun kirpeät pakkaset vaativat jo talvipaksuista vaatetusta. Ainakin meidän leveysasteilla ei oikeen syystakilla enää tarkene, vaikka kovasti olenkin sitä yrittänyt. Kansainväliset opiskelijatoverini ovat päivitelleet että miten sä tarkenet ohkaisella takilla, oot kyllä varmaan suomalaisena niin karaistunut että pärjää vähemmälläkin. Näinhän ei asia ole. Minulla vaan ei ole ainuttakaan talvitakkia olemassa! Myin pois kaikki epäsopivaksi jääneet ja jäljelle jäi pyöreä nolla kelvollista talvitakkia. Ohkaisella takilla tarkeneminen tai sen yrittäminen on ollut pakon sanelema juttu.

Äkillisesti alkaneista yöpakkasista inspiroituneena lähdin vaatekaupoille aikomuksenani ostaa mukavan paksu ja lämmin parkatakki pihatouhuiluun ja rennompaan menoon. Ihan kaikkea kun ei millään viitsisi itse tehdä. Kauppojen tarjonta kuitenkin tuotti jälleen kerran pettymyksen. Tarjolla oli lähinnä huonosti istuvia, väärän mittaisia ja kalliilla hintalapulla varustettuja mustia, sinisiä ja valkoisia parkatakkeja. Ja minä kun kaipasin väriä! Löysinkin pian itseni paikallisesta kankaita hypistelemästä. Hiukan vihreään taittava, sinapinkeltainen enstex-kangas ja harmaa, pörröinen teddy näyttivät ihan selvästi uudelta talvitakiltani, joten nappasin mukaani ne, kasan neppejä sekä paksua nyöriä. Ja ei kun hommiin!

Kaavana käytin vanhaa tuttua Ottobren 5/2013 parkatakkikaavaa, jolla olen aikaisemmin jo yhden takin ommellut. Päätin toteuttaa tähän talviversioon taskut ja vyötärön kiristyksen hiukan eri tavalla kuin syysparkaani. On paljon mielekkäämpää tehdä uniikkikappaleita erilaisin yksityiskohdin kuin toistaa samaa mitä on jo aikaisemmin tehnyt.  Tähän takkiin ompelin taskut alareunastaan viistoon leikattuina paikkataskuina ja vyötärön kiristyksenä on nyörin sijasta kuminauhaa. Huppuakin muokkasin isommaksi. Jättikokoinen huppu on kiva vetää talvipakkasella päähän.

En oikeen tykkää enstexin kiillosta, joten päätin käyttää kankaan puuvillaista mattapuolta, eli nurjaa puolta. Takin ompelu sujui oikein mallikkaasti ja ratkojalle ei tällä kertaa ollut töitä. Ompeluun kuluikin sitten aivan tuhottomasti aikaa kun koitin saada kaikki yksityiskohdat kerralla kohdalleen. Niitä yksityiskohtia jaksoinkin jokusen kikkailla. Hupun säädöksi laitoin paksua harmaata nyöriä, jonka päät siistin nahkakaitaleilla. Nahasta askartelin nyöreille myös näyttävät stopparit. Näköä tuomaan laitoin mustat anorakkinepit, joita kiinnitin kieli keskellä suuta ja sydän pamppaillen miltei varmana siitä että kuitenkin onnistun ne laittamaan väärään kohtaan tai lyömään linttaan. Hyvin kuitenkin kävi onneksi. Erityisen ylpeä olen hihansuissa olevista resoreista. Vuoritetun vaatteen ompelemisessa on mielestäni kaikkein vaikeinta ommella hiha vuorin ja päässikankaan hihansuista yhteen, ja nyt sain kikkailtua sinne väliin vielä resorin! Mukava  onnistumisen kokemus. 

Nyt saa talvi tulla. On nimittäin niin lämmin takki, että saattaa vielä tulla päivällä tukalat paikat kun pakkanen kääntyy plussaksi ja vilunväristysten sijasta alkaakin pukata hikeä.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Keittiön uudistus pikkurahalla ja suurella vaivalla


Meillä keittiö on totisesti kodin sydän. Siellä paitsi laitetaan ruokaa ja syödään, myös vietetään rutkasti aikaa askarrellen, tietokonetta käyttäen, kouluhommia (omia ja lapsen) tehden. Keittiössä kestitään vieraat, vaihdetaan päivän kuulumiset, pelaillaan, askarrellaan ja touhutaan. Meillä on ihanan iso ja toimiva tupa, jossa on valtavasti kaappitilaa, paljon lasku- ja työskentelytasoja ja erittäin toimiva pohja. Tilaa on suurelle ruokapöydälle, keinutuolille ja puusohvalle ja silti mahtuu hääräilemään ruuanlaittoaskareissa yksin, kaksin tai vaikka koko perheen kanssa samanaikaisesti.

Keittiön kaapistot on asennettu edellisten asukkaiden toimesta seitsemisen vuotta sitten. Tykkään tosi paljon tavasta jolla kaapit on aseteltu keittiöön. Nurkassa oleva uuni ja liesi on osoittautunut erittäin toimivaksi ja vaikkei keittiön pyhä kolminaisuus (vesipiste, liesi, jääkaappi) ihan toteudukaan, en muuttaisi keittiön layoutissa mitään. Kaappien rungot ja tasot ovat pähkinän väriset. Jos olisin itse saanut valita, olisin varmaan valinnut valkoiset rungot ja vaalean puisen työtason, mutta oikein mukavat ovat myös nämä pähkinän väriset. Rungot ja tasot ovat hyvässä kunnossa ja pidän kovasti myös välitilan vaaleanharmaasta, pienikokoisesta laatasta. Mutta ne ovet sitten...

Kaappien ovissa ja laatikon etusarjoissa on suht simppeli profiili, mutta ongelmia aiheuttaa ovien monet pykällykset. Ne ovat näyttävät, mutta keräävät myös varsin näyttävällä tavalla kaiken mahdollisen rasvan ja tomun ja ovat pahuksen vaikeita puhdistaa. Keittiön ikä ja ahkera käyttö näkyi ovissa ikävästi kolhuina ja kulumina. Ovien kermanvaalea sävykin pisti ikävästi silmään. Keittiön muut kalusteet, katto ja listat ovat puhtaanvalkoiset ja kermanvaaleat, keltaiseen taittavat ovet näyttivät niiden rinnalla tunkkaisilta ja likaisilta. Olemme pyöritelleet ajatusta vaihtaa kaapinovet uusiin, täysin sileäprofiilisiin ja puhtaanvalkoisiin, mutta operaation kustannukset ovat estäneet tämän suunnitelman toteuttamisen. Pihin uudistajan ystävä, maali, tuli jälleen apuun.
 
BEFORE





Kun kerran koko viime viikko meni pensseliä heilutellessa, päätin jatkaa samalla teemalla vielä viikonlopun ja laittaa keittiön ilmeen uuteen uskoon. Ajattelin että nopeasti nämä tästä tempaisen ja huomenna on sitten uusi kyökki. Ei se ihan niin suoraviivaisesti kuitenkaan käynyt. Vaan näin:

Vedinten ja sokkelin irrotus ja pesu: 1h 
Ovien pesu, hionta ja hiomapölystä puhdistus: 4h
Runkojen suojaus 30min
Ovien maalaus: noin 10h
Vedinten kiinnitys: 30min
Sokkelin dc-fixsaus ja kiinnitys 1h

Yhteensä 17h. Että ei ihan toteutunut se kaavailemani nopea tempaisu ja maalausaikaakin lainattiin seuraavan vuorokauden puolelta ja nipistettiin yöunista.

DURING






Pesin ovet maalipesulla ja karhensin pinnan hiekkapaperilla kevyesti hiomalla. Hioin erinomaisen näppärällä hiomasienellä kaikki kolot ja pykällykset ja siihen sitä aikaa tuhraantuikin. Suojasin kaappien rungot ja ovien välit, sillä päätin maalata ovet paikallaan sen sijaan että olisin irrottanut ne paikaltaan maalaamisen ajaksi. Syynä tähän oli yksinkertaisesti se, ettei kaapinovia olisi mahtunut levittämään mihinkään. Kaksi reipasotteista lasta ja levällään lojuvat, märällä maalilla kuorrutetut ovet ei tuntunut toimivalta ratkaisulta. Maalaamisen suoritin telalla ja pienellä pensselillä. Maalina oli vanha tuttu Futura Aqua kevyesti ohennettuna. Pohjamaalia en käyttänyt, sillä paikallisen rautakauppamme valikoimiin kuuluu vain liuotinohenteisia myrkkyjä, ja koska talossa piti kyetä myös elämään ja olemaan maalauksen aikana, päätin skipata hajupommi-pohjamaalin kokonaan. Rautakaupan setäkin lohdutteli että kunhan hioo hyvin, tartuntapohjamaalia ei vaadita. Päätin luottaa tähän. Sutikoin ensin pienellä penssellillä kaikki kolot ja pykällykset ja telasin päältä pienellä, nukkaamattomalla telalla, jotta lopputuloksesta tuli tasainen eikä sudinjälkiä jäänyt näkyviin. Maalasin kaapinovet kolmesti. Erehdyin vetämään valkoisella maalilla myös kaappien sokkelit ajatellen että tulisi raikas lopputulos. No tuli vähän turhankin raikas ja valkoiset sokkelit hyökkäsivät lattianrajasta verkkokalvoille erittäin epäedullisella tavalla. Onneksi on DC-fix. Kipaisin kaupasta pari pähkinäkuvioitua kontaktimuovirullaa ja päällystin sokkelit sillä.

Keittiö näyttää nyt raikkaalta. Ei enää kulumia, klommoja ja klähmäisyyttä. Kyökissä tuntuu olevan valoakin rutkasti entistä enemmän kun valkoiset ovet heijastavat sitä ympärilleen. Edelleenkään meillä ei ole himoitsemiani sileitä kaapinovia, valkoisia runkoja taikka vaaleaa puutasoa, mutta nyt meillä on siisti, raikas ja valoisa ratkaisu jonka katsominen ei aiheuta päivittäistä ärsytystä. Ja vielä hävyttömän halvalla! Kelpaa!

Maali 2x 0,9l purkkia yht. 55,8e
Maalipesu 7,95e
Hiomasieni 3,95e
DC-fix 2rll 15,9e

Yhteensä 83,6e

AFTER